MIKROAALTOUUNIT

Mikroaaltouunin historia

Mikroaaltouunin keksi Raytheonilla työskentelevä Percy Spencer vuonna 1946. Hän kehitti magnetroneja erilaisia tutkasovelluksia varten ja huomasi sattumalta, että mikroaalloilla pystyi kuumentamaan ruokaa.

Raytheon jätti patenttihakemuksen mikroaaltouunin toimintaperiaatteesta, ja ensimmäinen mikroaaltouuni valmistettiin 1947. Se oli 1,8 metriä korkea, painoi 340 kg ja siinä oli vesijäähdytys. Teholtaan se oli 3 000 wattia eli noin kolme kertaa niin tehokas kuin nykyiset mikroaaltouunit. Ensimmäinen kaupallinen malli esiteltiin vuonna 1954. Malli oli teholtaan 1 600 wattia ja maksoi 2 000–3 000 dollaria, tosin ensimmäiset mallit eivät olleet kovin suosittuja. Vuonna 1965 Raytheon osti yhtiön, Amanan, joka lanseerasi ensimmäisen suositun 495 dollarin hintaisen kotimallin vuonna 1967.

Suomen markkinoille mikroaaltouuni tuli 1960-luvulla. Ne yleistyivät kuitenkin vasta 1980-luvun loppupuolella.

Mikroaaltouunin toiminta

Mikroaaltouunissa oleva magnetroni synnyttää mikroaaltoja eli sähkömagneettista säteilyä, jonka taajuus on yleensä 2,45 GHz. Mikroaaltouunin toiminta perustuu dielektriseen kuumennukseen.

Toimiakseen mikroaaltouuni edellyttää ainetta, joka sisältää polaarisia molekyylejä. Vesi on esimerkki tällaisesta aineesta.

Suuritaajuinen sähkömagneettinen kenttä vaimenee nopeasti polaarisessa aineessa eikä tunkeudu kovin syvälle lämmitettävään materiaan. Tämän vuoksi ruoka lämpiää ensiksi läheltä annoksen pintaa, josta lämpö vähitellen johtuu ruoka-annoksen keskelle. Siksi mikroruoan saa lämpiämään tasaisemmin järjestämällä sen astialle renkaan muotoon.

Jäisessä ruoassa sekä vesimolekyylien liikkuvuus, että ruoan lämmönjohtavuus huononevat, jolloin mikroaaltokenttä lämmittää sitä huonosti. Mikroaaltokentän absorptio kuitenkin sulattaa jäätä pinnasta alkaen. Tämän vuoksi pakasteiden sulatus suoritetaan pienellä teholla, jolloin lämmön johtumiselle ja tasaantumiselle jää riittävästi aikaa sulattaa pakaste läpikotaisin.

Hyvin johtavassa materiaalissa, kuten alumiinifoliossa tai metalliastiassa, sähkömagneettinen kenttä indusoi pyörrevirtoja, jotka voivat aiheuttaa mikroaaltouuniin valokaarina näkyviä sähkönpurkauksia. Siksi mikroruokaa ei lämmitetä metallipakkauksissa.

Mikroaaltouunin sisätila on Faradayn häkki, mikä estää mikroaaltoja pääsemästä uunin ulkopuolelle. Mikäli uunin luukussa on ikkuna, siinä on oltava myös sähköä johtava verkko, jonka pienikokoinen rei'itys päästää lävitseen näkyvän valon, mutta estää aallonpituudeltaan noin 12 cm mikroaaltojen karkaamisen.

Laadukkaat mikroaaltouunit löydät Pamacomp Oy:n verkkokaupasta, omasi saat tilattua helposti perille asti!